KWC 2014 - Suomen finaalin aftermath

HIENOJEN LAULAJIEN VANAVEDESSÄ!


Kuva: Carita Gorski

Tämä oli minun kolmas kerta mukana ja kolmas Top 5-sijoitus, joten "hyvä minä!".  On aivan älyttömän siistiä, että pääsin taas viimeiselle kierrokselle. Ja kun itsekin ajattelin, että pari biisiä meni vähän huonosti, niin en voi olla kovin pahoillani lopputuloksesta.

Petri Mäkinen oli jo viime vuonna älyttömän hyvä, ja silloin hän jäi kolmanneksi, mutta nyt tuli täysosuma, kun hän voitti! Varsinkin hänen viimeisen kierroksen Muse-yhtyeen Unintended oli aivan järjettömän hyvä veto, joka jätti tuomarit kyynelsilmin miettimään lopputuloksia. Sen jälkeen oli vain kyse muista sijoituksista. Okei, pakko antaa myös tosi iso käsi Markku Uhlbäckille, joka oli minun mielestä (liian samanlaisia biisejä lukuunottamatta) koko skaban paras. Varsinkin Say Something oli häneltä aivan käsittämättömän upea!

Omalta kohdaltani voin sanoa, että muuten meni tosi hyvin, mutta parit vedot meni vähän sinne päin. Ensinnäkin ensimmäisen kierroksen Something About The Way You Look Tonight (by Elton John) ei vaan sujunut ihan-samalla-tavalla-kuin-erottajalla. Toisen kierroksen The Great Pretender meni sinänsä TOSI hyvin, mutta kun olin opetellut (ja pyytänyt) The Plattersin version siitä biisistä, niin kyllähän se yllätti kun se olikin Queen/Freddie Mercury-versio, joka sieltä lähti tulemaan. Taistelin sen biisin läpi kuunnellen sitä sovitusta, kunnes päästiin sinne loppuun, jossa Plattersin version mukaan tulee loppu, ja aloitin laulamaan pitkää loppunuottia... Mutta sovitus tässä Queenin versiossa oli semmoinen, että jouduin sitä nuottia venyttämään TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOODella pitkään! Ja kyllä, vaikka se ääni hajosi lopussa vähän, niin oon niin ylpeä, että pystyin noinkin pitkään sitä pitämään. 

Kolmannen kierroksen biisissä tuli ensimmäistä kertaa vastaa "huonot" säädöt. Lauloin Hurtsin Stayn ja (mun olis pitänyt käydä kertomassa säätäjille etukäteen, että) biisin alku on TODELLA hiljanen ja siinä vaiheessa kun kertsi alkoi, niin tausta oli NIIIN kovalla, että mä jouduin huutamaan sen kanssa loppubiisin. Sen biisin jälkeen oli vähän ääni itsellä karrella, mitä ei ikinä normaalisti tapahdu, tämänkään biisin kohdalla. 

En tiedä oliko vuoden 2014 MM-karsinta kovatasoisin, mutta oli se monella tapaa ainakin monipuolisin. En olisi ikinä uskonut, että joku laulaisi karaoke-finaaleissa Jethro Tullin Aqualung-biisiä! Ping Joshua Lang! Itse vedin varmasti monille tuntemattoman Toploader-yhtyeen Achilles Heel-kappaleen ihan saakelin hyvin. Harmi vaan, että Petri veti sen vikan kappaleen niin, että koko tuomaristo rupesi itkemään. Se ratkesi siinä sitten. 

Tämä kirjoitus käsitteli, kuten huomasitte, enemmän miesten skabaa. Naisissa Terhi Salminen olisi ollut minun suosikki voittoon (tuomaripistein 96-95), mutta Emmi Bogdanoff oli myös TODELLA hyvä voittaja!

AIVAN TOLKUTTOMAN PALJON ONNEA PETRI MÄKINEN JA EMMI BOGDANOFF! OTTAKAA MM-KULTA TAAS SUOMEEN!!!

KWC 2014 Suomen finaali - Voittajat!

Emmi Bogdanoff ja Petri Mäkinen lähtevät edustamaan Suomea Tukholman MM-kisoihin!

MIEHET:

1. Petri Mäkinen
2. Ilkka Mäkelä
3. Toni Kristian Laaksonen
4-5. Joshua Lang & Markku Uhlbäck


NAISET:

1. Emmi Bogdanoff
2. Terhi Salminen
3. Laura Malmberg
4-5. Kaarina Pulla & Maija Varis

KWC 2014 - Suomen finaali TOP 10

Karaoken MM-kisojen Suomen finaalin toisen päivän tunnelmia.

TOP 10 LAULUJÄRJESTYKSESSÄ:


Kaarina Pulla
Joshua Lang
Maija Varis
Toni Kristian Laaksonen
Terhi Salminen
Ilkka Mäkelä
Emmi Bogdnoff
Markku Uhlbäck
Laura Malmberg
Petri Mäkinen

Hyvin meni kaikilla! Kohta lopputulokset!

KWC 2014 - Suomen finaali TOP 20

Karaoken MM-kisojen Suomen finaalin toisen päivän tunnelmia.

TOP 20 LAULUJÄRJESTYKSESSÄ:


Terhi Salminen - Hiding My Heart:

Tykkään tuosta äänenväristä ja tuosta hienosta vibrasta. Säädöt on vähän pielessä, kun mikki särkee jonkin verran, mutta silti homma toimii. Hyvää tarinankerrontaa.


Kalle Luostarinen - Simple Man:

Eihän se ole Lynyrd Skynyrdiä eikä Shinedownia vaan omaa. Harmi vaan, että jää alkuperäisille aika paljon. Luonnollinen lavalla ja varmasti sen standin kanssa olis ollut vielä parempi.


Laura Malmberg - You Had Me:

No nyt on paljon paremmin ääniala käytössä. Hyvä lavapreesens edelleen, mutta miksi katsot noin paljon ruutuun? Hyvin toimii!


Tomi Loukkola - Carrie:

Hyvin herra vetää tuon heviosaston. Toki kun katsoo vaatetusta lavalla, tulee vähän "poppari esittää hevaria"-fiilis. Laulaa kyllä aika paljon itselle. Mutta äänihän on hyvä kevytheviääni.


Bini Silvennoinen - Stop:

Ärsyttävä taustalaulaja tässä biisissä. Hienosti vetää. Ääni soi todella komeasti.


Joshua Lang - Turn the Page:

Hyvä chrisreamainen raspinen soundi, mutta hieman tylsähkö biisinä. Korkealta kun veti, niin vähän karjumiseksi meni. Ihan ok tunne ja kasvoi hienosti.


Emmi Riikonen - Skyfall:

Ei sinänsä mitään vikaa. Hyvä ääni ja vetää hyvin, mutta tämä on kyllä niin tunnebiisi. Eikä ihan tarpeeksi saanut tunnetta välitettyä.


Markku Uhlbäck - Run:

Aivan biisin alku oli vähän hatara. Heti kun päästään vähän korkeammalle, niin upeasti soi ääni. Biisi on semmoinen, että vaarana lipsahtaa tylsän puolelle. Perhana ku on nyt kova laulaja! Tulit ihan tosissaan sitten kilpailemaan!


Elisa* - Katujen kuningatar:

Okei. Ihan hyvin vetää, mutta tämä kierros ei ole oikea paikka laulaa suomalaisia biisejä. Hyvä yritys vetää korkeammalta lopussa, muttei ihan osunut kohdalleen.


Ilkka Mäkelä - Separate Ways:

Hyvin yleisö pienestä jännityksestä huolimatta mukaan. Toki välisoitossa olis voinut yrittää innostaa taas porukkaa. Äänellisesti ollaan hyvin Ilkan mukavuusalueella. Hyvä, että ottaa porukkaa mukaan. Aivan korkeat äänet ei ihan osu, mutta todella hyvä kokonaisuutena.


Maija Varis - Fuckin' Perfect:

Säkeistöt oli vähän matalat, mutta toisaalta kun tietää lopussa vetämään korkealta, niin pakko ottaakin vähän alempaa. Oliko väärä versio? Ei vaan nyt jotenkin osunut.


Mikko Tanskanen - The Way:

Vähän alavireiseksi tuntuu jäävän ja sanatkin ovat vähän hukassa, tosin eipä tuo näy sinänsä suorituksessa. Soundi ok.


Kaarina Pulla - Wind Beneath My Wings:

Biisi on kyllä todella plääh. Hyvin vetää tuttuun tyyliin, mutta en jaksa tästä hulluna syttyä. Kuitenkin erittäin jees.


Jimmy Iljin - Whiskey Lullaby:

Hyvä soundi ja ihailtava rauha esiintymisessä. Menikö pari kohtaa vähän falskisti? Ei kyllä ollut oikea biisi tähän väliin. Tuntematon biisi, jossa ei ole sitä huippukohtaa.


Emma Lankinen - One:

Semitylsä biisi, josta omannäköisen karaokeversion tekeminen on haaste. Korkeammalta toimi hyvin. Aivan hyvä. 


Petri Mäkinen - Wicked Game:

Alussa oli kyllä huteraa. Falsetti toimii tosi hyvin. Tosin se lopun pitkä jäi vähän vaisuksi ja lyhyeksi. Hauras tunnelma.


Emmi Bogdanoff - Alone:

Rauhallista esiintymistä. Hyvin biisi hallussa, mutta korkea ääni vähän hajos. Ja muutenkin sieltä korkealta oli siinä ja siinä.


Heikki Miettinen - Indian:

Aika kireäksi menee nuo korkeat äänet. Mutta kyllä ne kuitenkin soi. Ehkä paras väliosuus. Tanssit mimmin kanssa, mikäs siinä! Aivan hyvä.


Eva-Maria Ingnes - Beautiful:

Christinan biisit on toki kohtalaisen haasteellisia, mutta aivan hyvin vetää. Hyvää revittelyä korkeammalta. 

Toni Kristian Laaksonen - Stay:
Taas piti viimeisenä mennä perhana. Ehkä siitä jännityksestä johtuen biisi oli alkuun vähän hutera. Ja siinä vaiheessa ku biisi lähti tosissaan liikkeelle, niin tausta rupes puskemaan päälle aika ronskisti. Noh, vedettiin täysillä loppuun ja hyvin se kasvoi! Mutta riittääkö silti jatkoon...
*Laulajan sukunimi poistettu pyynnöstä

KWC 2014 - Suomen finaali TOP 40

Okei. Kirjoitellaan nyt tänäkin vuonna näitä mielipiteitä näin kesken kisankin. Klo 14 (yeah right!) alkaa laulut ja tällä kierroksella karsitaan puolet pois. 10 naista ja 10 miestä jatkaa kolmannelle.

TOP 40 LAULUJÄRJESTYKSESSÄ:

Ulrika Soikkeli - Unchain My Heart:

Haasteellinen paikka vetää ensimmäisenä. Yleisö on vähän down, soundit down. Parhaansa tekee saadakseen yleisön mukaan. Hyvä hyvä! Asenne on kyllä kohdallaan. Kenties soundeista johtuen, laulu oli paikoin aika raffia.


Kalle Luostarinen - New Orleans:

Hyvin on mukana swengaavassa biisissä. Biisi on kyllä semmoinen joka toimisi paremmin täydessä baarissa, kun promilleja on veressä ja meno muutenkin enemmän ns. katossa. Silti hyvää yritystä kannustaa porukka mukaan. Sopivan rentoa laulamista. Solidi suoritus!


Terhi Salminen - Addicted to You:

Aviciita karaokeskabassa! Hieno tummahko soundi ja sopivan hienovarainen vibran. Korkeammissa äänissä pari horjahdusta. Aikalaillahan tämä on alkuperäisen matkimista, muttei siitä ole näin tuntemattoman biisin kohdalla haittaa.


Juha Lääperi - Always:

Lähtökohtaisesti aika kulunut karaokebiisi. Hyvin vetää kyllä. Mukava soundi ja äänialaa rittää. Ihan korkealta jää kuitenkin aavistuksen vajaaksi. Ja esiintyy myös yleisölle, eikä ole sulkeutunut. Musa saisi olla kyllä kovemmalla, mutta sehän ei ole laulajan vika.


Anna Lumisalmi - Underneath Your Clothes:

Kaunis ja kuulas ääni. Semisti Shakira-maneeria havaittavissa. Ihan hyvin kyllä laulaa ja esiintyy, mutta jotain puuttuu. Johtuneeko tästä biisistä. 


Tomi Loukkola - Here I Go Again:

Jos oli edellisellä hieman maneeria, niin hevimaneereja on kyllä tässä aika paljon havaittavissa. Sinänsä hyvin vetää. Ääntä riittää. Hivenen esiintyy itselleen. Ei räjähtänyt maailma.


Nita Laine - Piece of My Heart:

Hyvin laulaa yleisölle ja eläytyy. Ja sinänsä hyvä, ettei väkisin puske niitä Janis-raspijuttuja biisiin mitä tosi usein tämän biisin kohdalla tapahtuu. Mutta toisaalta ne myös vähän kuuluu tähän biisin, joten hieman lose-lose-situation. Lopussa pieni moka siinä miten biisi menee. Mutta kaikin puolin kelpo veto.


Jukka Ussa - Tears in Heaven:

Persoonallinen matala soundi. Onhan tämä biisi melko plääh, jota sävellajin alennus vielä hieman korostaa.


Mari Laukkanen - Highway to Hell:

Mukava kuulla naisen laulavan tätä biisiä. Laulaja lavalla punaisessa mekossaan ei kyllä näytä siltä, että se ei vetäisi tätä biisiä. Onhan tässä kyllä asennetta. Oliko sitten kuitenkaan ihan paras biisi hänelle?


Joshua Lang - Desperado:

Jos normaalisti käsi taskussa on huono juttu, niin tässä biisissä se menee läpi. Ja hyvä ettei ollut koko biisiä. Todella hyvä raspinen soundi. Mutta herkkyyttä löytyy kuitenkin. Hyvä veto.


Laura Luoto - Nothing Else Matters:

Tämä on kyllä karaokeen turhan tylsä biisi. Vaikea tästä on oikein semmoista maata mullistavaa tehdä, vaikka hyvin laulaakin. Okei, lopussa kun nosti ääntään, niin biisi muuttui huomattavasti paremmaksi. Vähän turhan paljon kuitenkin ruudussa kiinni.


Markku Uhlbäck - Say Something:

Ihana biisi! Todella hyvin laulaa ja esiintyymisessäkin on hyvää herkkyyttä. Jos ainoat miinukset tulee lausumisesta, niin voi päätellä että aika hyvin meni. Nousi muuten miesten kisan ykkössuosikiksi.


Susanna Jokela - Everything I Do (I Do it for You):

Nyt joutu kyllä todella pahaan paikkaan laulamaan. Vaikka sinänsä ei laula mitenkään huonosti, niin kalpenee edelliselle.


Jani Juhola - You Raise Me Up:

Johtuneeko säädöistä, niin S:sät suhisee hassusti. Onhan tämä tämmöinen biisi, että odotellaan sitä lopun nostatusta. Ja ehkä hivenen kireiksi ne menee. Vähän isohko biisi se oli.


Irina Männistö - Nothing Else Matters:

Samat sanat kuin aiemmin. Tylsähkö karaokebiisi. Enemmän kyllä yritystä asennepuolella. Yrittää tehdä kappalesta omannäköistä. Selkeästi ääntä riittää!


Esa Kiintola - Bridge Over Troubled Water:

Iso biisi. Mukavasti laulaa. Vähän siitä tunnetta puuttuu. Vähän alavireiseksi jäi kertosäkeistössä. Ja lopussa ei vedetty sieltä korkeelta, vaan himmaltiin alempaa.


Laura Malmberg - This Love:

Lavapreesens on kyllä todella vakuuttavaa. Soundi on makea ja sinänsä todella vakuuttavaa suorittamista, mutta jotenkin se jäi matalaksi. Ei paljon ollut revittelypaikkoja äänelle. Paukkuja jäi varastoon.


Ilkka Mäkelä - I Wanna Know What Love Is:

Hieman ylilausumista säkeistössä kun vedetään alempaa. Heti kun lähti korkeammalta, niin homma toimii paljon paremmin. Ja falsettikin lähti hyvin. Siinä ja siinä loppupuolella menikö kireeksi. Erittäin kelpo.


Kaarina Pulla - Hero:

Alussa perin vakuuttavaa suorittamista. Soundi on hyvä ja on mukana biisissä laulaen yleisölle. Korkealtakin menee varsin hyvin. Erittäin hyvä veto. Ei kyllä juurikaan kritisoitavaa.


Aki Nevalainen - It's a Beautiful Day:

Nyt on säädöt jotenkin ihan pielessä. Soundi on täyttä puuroa. Esim. sanoista ei meinaa saada mitään selvää. Hyvä meininki tuntui olevan ja kai hän lauloi ihan hyvin, mutta säädöt perhana.


Bini Silvennoinen - Nobody's Perfect:

Edelleen soundit vähän puuromaiset, mutta kuulas ääni puskee kyllä hyvin läpi. Matalammat äänet kyllä hieman puuroa, mutta korkealta menee varsin mainiosti. Falsetti jäi hitusen alavireiseksi, mutta pieni särö. Hyvin esiintyy.


Jarkko Pasanen - Highwayman:

Hyvä soundi ja hyvin laulaa, mutta liikaa ruudussa kiinni. Muutama horjahdus. Oliko sävelkorkeus ihan kohdallaan?


Emmi Riikonen - Beautiful Disaster:

Aika paljon myötäilee alkuperäistä, mutta eipä se hirveästi haittaa. Hyvin laulaa ja on aivan hyvin biisissä sisässä. Biisi ei kuitenkaan ollut täysin luissa ja ytimissä, kun piti katsella lopussa ruutua ja odottaa sitä milloin biisi lähtee.


Petri Thessman - Your Man:

Ongelma tässä biisissä on se, että mielessä on vaan niin vahvasti todella paksu ja matala kantriääni. Paikoitellen meni vähän horjuvasti. Hyviä katseita yleisöön. Olis toki tarvinnut sen eturivin mimmin.


Tina Sandqvist - Hallelujah:

Rohkea biisivalinta, kun tästä on kuultu aika perhanan monta versiota vuosien saatossa. Kovaa yritystä tehdä kappaleesta oman näköistä. Toinen kierros on ehkä väärä paikka, kun porukka ei kuuntele niin intensiivisesti. Sitä tämä vaatisi.


Mikko Tanskanen - Mi amor(?):

Pointsit rohkeudesta poiketa englanti-linjalta. En tunne alkuperäistä, joten ei voi olla varma, mutta tuntuu että pakoin menee hieman nuotinvierestä? Vähän valjuksi tämä nyt jää.


Elisa* - Fields of Gold:

Voimaa on äänessä, mutta ehkä pitäs alkuun ottaa herkemmin. Hieno äänenväri. Ääni sopisi varmaan paremmin biisiin, jossa voisi enemmän painaa voimalla kuin herkästi. Ei sillä, etteikö kokonaisuutena sitä herkkyyttäkin olisi.


Tapio Lindqvist - You Know My Name:

ROKKIA... ja pikkutakki! Jotenkin on säädöt kyllä jälleen puuroiset. Onko kaikua ollenkaan? Hyvää laulamista, mutta jotenkin säädöt oli oudot.


Iina Kovalainen - Mercy:

Selkästi saa tukea yleisöltä ja hyvä niin, että ottaa sen vastaan. Varmaa suorittamista laulussa. Eihän tämä biisi anna liikoja tilaa kikkailla, mutta falsetit ja kaikki hyvin hallussa.


Jimmy Iljin - Still Alive:
Alkuun meinasi lähteä vähän huterasti. Mutta homma haltuun biisin varrella. Upea pitkä ääni! Mutta väliosassa ei välttämättä tarttis hymyillä, kun biisi on tämmöinen. Hyvä soundi. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä.


Maisa Huusko - Everyone's Waiting:

Tuntematon biisi, joten todella vaikea vertailla alkuperäiseen. En syttynyt. Sinänsä ihan pikkunättiä laulua.


Eero Alanampa - It's Now or Never:

Hyvä on miehen soundi. Lausuminenkin on hyvää. Huono vaan, että laulaa suoraan monitorista. Lopun korkea ääni jäi vähän Roy Orbisonille. Tosin kelläpä ei jäis.


Maija Varis - Yesterday:

Puhutteleva ääni. Hyvin tekee kappaletta omannäköiseksi. Ja kun ääni on noin hyvä, niin onhan tämä kaikin puolin melko onnistunut.


Petri Mäkinen - Fly Me to the Moon:

Heti alusta asti kuulee, että homma toimii. Upea soundi. Lavalla ei ole mikään hätä. Todella hyvä.


Lisa Bergado - One Moment in Time:

Jälleen on tausta todella pienellä. Selkeästi taitava laulaja, mutta säädöt ei palvele täydellisesti. Ääntä kuitenkin riittää. Semmoinen biisi, että säädöt pitäis olla just, jos meinais räjäyttää pankin.


Heikki Miettinen - Supreme:

Hyvin vetää. Vai onko vähän alavireinen? Solidi.


Emma Lankinen - Jar of Hearts:

Tunnebiisi. Hyvä ääni. Tunne välittyy kasvoilta. Vitsi kun pari kertaa piti katsoa ruutuun. Välillä oli "kuollutkäsi"-sydroomaa havaittavissa.


Jarkko Timonen - Bridge Over Troubled Water:

Nyt on voimaa ja herkkyyttä sopivasti äänessä. Jääkö paikoin alavireiseksi? Nyt mentiin sieltä korkealta. Ja aivan hyvä.


Melissa Valkeapää - Hurt:

Tumma ääni sopi biisiin, mutta valitettavan paljon oli epävireyttä. 

Toni Kristian Laaksonen - The Great Pretender:

Oli aivan eri versio mitä olin treenannut, joten olin paikoitellen kyllä hukassa. Varsinkin lopussa ja sen vuoksi ääni särkyi lopussa kun pitkää nuottia piti venyttää niin PEEEEEEEERHANAN pitkään. Mutta muuten se meni kyllä ihan hyvin.


Emmi Bogdanoff - Not Ready to Make Nice:

Meni ohi omaa suoritusta analysoidessa.


Eva Maria Ingves - S&M:

Ihan hyvät bileet, mutta putosi välillä vähän biisin kyydistä.


*Laulajan sukunimi poistettu pyynnöstä

KWC 2014 - Suomen finaali -ennakot

Niin ne taas lähestyy kovaa vauhtia. Karaoken maailmanmestaruus-kisat järjestetään Tukholmassa vajaan kuukauden päästä (13-15.11) ja Suomelle haetaan edustajia viikonloppuna Vantaan Tulisuudelmassa.

Viime vuonna pääsin itse kovassa seurassa finaalikierroksille ja lopputuloksissa olin miesten sarjan neljäs. Olihan se sijoituksena kova pettymys, ja vaikka en missään nimessä ollut parhaimmillani, niin en todellakaan hävinnyt huonommilleni. Tänä vuonna lähdetään parantamaan viime vuodesta ja toivon mukaan unelma maailmanmestaruudesta on lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jälleen askeleen lähempänä.

Harmittavasti kwc.fi-sivustolla ei ole mitään tarkempaa finaalistien osallistumislistaa, niin en todellakaan tiedä ketkä ovat finaaleihin asti selvinneet, mutta noista nimistä jotka on tuonne karsinnat-sivulle lisätty voisin viime vuoden tyyliin nostaa esiin muutamia potentiaalisia menestyjiä viime vuoden tapaan. Kyllä ne viime vuodenkin ennakoinnit meni suhteellisen hyvin kohdalleen.

Jimmy Iljin - Olen jo tehnytkin tänne blogiin Jimmystä laulajaprofiilin ja huoletta voi miehen nostaa kisan yhdeksi ennakkosuosikeista. Vaikka takana ei ole kovin montaa karaokekilpailua, niin kehitys on ollut viime vuosina huimaa. Pub Hertaksen omassa HKC2014-kisassa Jimmy oli paras mies, joten KWC-kisoissakin todennäköinen sijoitus on kärjen tuntumassa.

Ilkka Mäkelä - Jo viime vuoden karsintojen yhteydessä puhuin Ilkan kohdalla biisivalinnoista ja todennäköisesti ne menivät taas viime vuonna vähän harhaan, kun paikkaa kymmenen joukossa ei irronnut. Toki taso oli viime vuonna todella kova, mutta silti. Aina potentiaalinen kisaaja, joten katsotaanpa miten biisivalinnat osuu tänä vuonna.

Sakari Savinainen - Todella paljon tykkään Sakarin äänestä ja viime vuonna pari biisiä meni minun korviini vähän huterasti, joten olisiko ne pudottaneet Sakarin sijoitusta? Esiintyminen ja ääni on kuitenkin sen verran hyvällä tasolla, että taatusti saumat TOP5;een on olemassa.

Petri Mäkinen - Nostaisin Petrin Jimmyn ohella suurimpien suosikkien joukkoon. Jo viime vuonna Petri teki vaikutuksen upealla falsetillaan ja muutenkin erinomaisella laulamisellaan. Pari biisiä olis voinut mun mielestä mennä paremmin, ja silti sijoitus oli viime vuonna kolmas, joten täydellisellä suorituksella muut saa venyä valtaisasti Petrin voittaakseen.

Tapio Lindqvist - Toissa vuoden TOP5 sijoitus vaihtui viime vuoden finaaleissa TOP20-sijoitukseksi, joten petrattavaa on Tapsalla tämän vuoden kisoihin. Toissa vuonna biisivalinnat oli jotenkin todella onnistuneita ja sopi Tapsan persoonalliselle äänelle hyvin. Mutta viime vuonna homma ei sillä saralla toiminut. Toissa vuoden pronssisija on jo erinomainen osoitus siitä, että kaiken osuessa kohdalleen Tapsa taistelee hyvistä sijoituksista.

Jani Juhola - En nyt ole varma osallistuiko Jani viime vuonna lopulta ollenkaan finaaleihin, vaikka oli kyllä sinne itsensä laulanut. Ainakaan lopputuloksissa miehen nimeä ei nähty TOP20:ssa ja toissa vuoden TOP5 sijoituksen uusimista lähdetään taatusti hakemaan tällä kerralla.

Nämä kyseiset kaverit ovat taatusti hyvillä sijotuksilla. Mutta joka vuosi kun kisoihin osallistuu uusia laulajia, niin taatusti myös kärkikahinoissa nähdään muita osallistujia, joista allekirjoittaneella ei ole vielä mielikuvaa. Näin kävi esim. viime vuoden kisassa, kun ennakoista kokonaan puuttunut Jenni Ylätalo voitti koko kilpailun. Löytyykö tänä vuonna samanlaisia yllättäjiä? Naisten sarjassa uskoisin seuraavien laulajien olevan vahvoilla (siis jos he osallistuvat.):

Laura Malmberg - Toissa vuoden KWC:n Suomen karsinnan voittaja lähtee nälkäisenä uusimaan voittoaan.

Tina Sandqvist - Kehitys on jatkunut huimana, josta hyvänä esimerkkinä HKC2014-kisan voitto. Raspinen soundi kun löytää oikeat biisit, niin jälki on tuhoisaa.

Sofia Holmberg - Kolme vuotta sitten viimeksi mukana ollut kaljupää on huikea laulaja, jolla on kaikki edellytykset olla kärkikahinoissa.

Jaana Heiskanen - Jaana kävi tutuksi Helsingin aluefinaaleissa ja siellä hän osoitti, että ääntä riittää kuin pienessä pitäjässä, vaikka hänen sisällään kasvaa uusi ihminen. Äänenkäyttö on sen verran voimallista, että vaarana on lipsua huutamisen puolelle.

Emmi Bogdanoff - Olin aiemmin keväällä tuomarina UKC2014-kisassa, jossa Emmi ylsi pronssipallille. Silloin ongelmaksi koitui viimeisellä kierroksella laulettu kisaavarten sävelletty uusi kappale. Nyt kun biisit ovat kaikki karaoketaustaan laulettuja, niin Emmi on varmasti vahvoilla näissä skaboissa. 

Emma Lankinen - Emma saattaa olla näiden kisojen musta hevonen. Kuulin ensimmäistä kertaa hänen lauluaan Helsingin aluefinaaleissa ja homma oli hyvin paketissa.

Kuten todettua, niin yllätyksiä tapahtuu ja uusia nimiä nousee varmasti esiin. Kisat alkavat Hotelli Vantaan Tulisuudelma-ravintolassa huomenna (17.10.) noin klo 12 ja ensimmäisenä päivänä laulavat kaikki finaaleihin selvinneet. Näistä toiselle päivälle karsitaan n. 40 laulajaa, jotka laulavat toiset kappaleet. Näistä valitaan TOP 20, jotka laulavat kolmannet biisit ja viimeiselle kierrokselle pääsevät viisi parasta naista ja viisi parasta miestä. Voittaja on selvillä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

TSEMPPIÄ KAIKILLE FINAALISTEILLE!!!

Karaokea arvostetaan nykyään enemmän

Karaoke on tullut pitkän matkan "parempien ihmisten" halveksimasta perseilystä vakavasti otettavaksi harrastukseksi. Ja kun sanon, että vakavasti otettava, niin sitä ei tarvitse ottaa vakavasti. Jos vielä menneinä vuosina joku valtamedia kirjoitti karaokesta, niin ne oli yleensä vähän "hehhee mitä urpoja"-tyyppisesti kirjoitettuja juttuja. Viime vuosina on selkeästi näkynyt karaoken arvostuksen nousu myös arvostettujen lehtien toimituksissa. Hyvinä esimerkkeinä viime vuoden MM-skaboista tehty laaja juttu Helsingin Sanomissa ja juuri nyt.fi-sivustolla julkaistu artikkeli Helsingin karaoke-paikoista ja karaokesta yleensä. Isoa peukkua toimittajille, jotka osaavat arvostaa karaokea oikealla tavalla!

Onnea Siru Airistola - The Voice of Finland-aftermath

Yksi elämäni hienoimmista ja isoimmista kokemuksista on takanapäin, kun The Voice of Finlandin kolmas tuotantokausi loppui Siru Airistolan voitonjuhliin. 

Kuva: Nelonen.fi

En ole vielä summannut millään tavalla The Voice of Finland-matkaani putoamiseni jälkeen, koska halusin rauhoittaa tilanteen kisassa vielä mukanaolevien vuoksi, ennen SoMe-pommituksia tämän blogin tienoilta.

Niin se sitten loppui. Se jakso elämässä, joka alkoi jo viime syksynä (tai ehkä toisaalta jopa pari vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran sain kutsun The Voice of Finlandiin), ja oli niin huikea kokemus niin monella tavalla, että en olisi edes uskonut. Televisioproduktiossa mukana oleminen, upealla lavalla esiintyminen, mielettömän bändin kanssa laulaminen (LeKa rules!), mahtavat uudet ystävät, Sanna Hannus <3, ensimmäiset "kunnianloukkaukset" (thanks Wallu), keikka Olympiastadionilla ja roppakaupalla musiikillista kokemusta. 

Kun lähdin skabaan niin toivoin, että minua kohdeltaisiin laulajana muiden joukossa, eikä vain radiojuontajana, joka lähtee vähän laulamaan. Olihan se vähän tekemätön paikka. Nelonen esitteli mut "radiotähtenä" ja kun totuus on 10 vuotta lähinnä radion iltaohjelmia tehnyt nevahööd, niin kyllähän se sai monet ajattelemaan, että "Kuka toi kuvittelee olevansa!?!" Ihan kuvittelin olevani se musiikista innostunut mies, joka halusi testata sitä mihin siivet kantaa. Sen enempää enää menemättä Ilta-Sanomien Poppipoliisien tekemisiin (Cecilia Strömman osasi pukea ajatuksia erittäin hyvin sanoiksi omassa hienossa My Life, My Rules-blogissaan), niin tämmöisenä "aina toisista hyvääajattelevana"-ihmisenä henkilökohtaisuuksiin menevä kritiikki tuntui kyllä todella pahalta ja se oli yksi suurimmista negatiivisista puolista koko prosessissa. Mutta otin senkin vain uutena kokemuksena, ja ehkä nahkani on tämän jälkeen vielä paksumpi.

Mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että näiden laulunopettajien, vuosikausia musiikkiaopiskelleiden, vuosia keikkojatehneiden joukossa minä, itseoppinut, elämässään n. viisi kertaa liveorkesterin kanssa esiintynyt, totaalinen keltanokka, pääsen näin pitkälle. Mutta silti jäi vähän sellainen olo, että en SAANUT esittää täysin parastani. Vaikka alkuun olin ihan mielissäni siitä, että minut oli valittu yhdeksi "verhontakaa-laulajaksi", niin jälkeenpäin ajateltuna tuo koitui minun kannalta huonoksi asiaksi. Vaikka omasta mielestäni vedin sen Runaway-biisin kyllä aivan hyvin (en erinomaisesti), niin jättihän se katsojat vähän kylmäksi kun kellään ei ollut tietoa siitä millainen esiintyjä olen. Se olisi ollut minun tapauksessani erittäin tärkeää, että ihmiset olisivat nähneet heti alusta alkaen, että olen ilmeikäs esiintyjä. Sillä ei sinänsä kisan kannalta olisi välttämättä ollut niin suurta vaikutusta, mutta olisipahan yleisö ainakin tuntenut minut esiintyjänä paremmin. Plus, että biisi ei kyllä esittänyt minua sellaisena artistina joka oikeasti olen.

Kai voin nyt jälkeenpäin todeta, että Anne Mattila oli minulta pienimuotoinen taktinen valinta (jota kyllä tuki hyvin se, että Anne oli ainoa, jota en ollut töidenpuolesta tavannut). Olin jo etukäteen päättänyt, että en valitse Elastista enkä Michael Monroeta, koska arvelin heille menevän kovimmat laulajat. Mira Luotin ja Annen suhteen tein päätöksen siinä vaiheessa kun molemmat olivat kääntyneet, mutta Mira ei sanonut kuin kaksi lausetta minulle, Annen pulputtaessa menemään. Minun kannalta taktikointi meni kai vähän pieleen, koska Annen joukkueeseen tuli sitten kisan kovimmat miehet. Vaikka olisinkin toivonut, että Anne olisi oikeasti valmentanut vielä enemmän ja antanut neuvoja laulun suhteen, niin kokonaisuutena minulla ei ole kuin lämpimiä ajatuksia Annen suuntaan. Ihanan sydämellinen ihminen, jolle toivon kaikkea hyvää. Toki se 9 to 5 oli myös oman kisani kannalta ikävä asia, kun siinä meni jo toinen näyttöpaikka vähän ohi. En usko, että kovin moni oli omaan Battle-biisinsä pettynyt. Minä olin pettynyt. Tässä toki tullaan myös mun amatöörimäisyyteen mistä mainitsin. Tiedän, että olisin voinut vetää biisin korkeammaltakin, mutta kun ei mulla ollut oikein sovittamiskykyä siinä vaiheessa kun noita sävelkorkeuksia sun muita pääteltiin. Joten se meni todella matalalta ja en mä siihen lopputulemaan ollut yhtään tyytyväinen, vaikka semisti hyvin vedinkin. Siinä biisissä unohdin myös sanat, joka sai loppupuolella myös Jemina Pouttu:n (aivan älyttömän ihana ihminen btw!) vähän hämilleen, vaikka se ei sinänsä kovin paljon ulospäin näkynytkään. Mutta minä katsoin häntä silmiin siinä vaiheessa...

Vasta kolmannessa, ja tässä tapauksessa viimeisessä, laulussa pääsin oikeasti esittämään sitä mitä olen artistina ja laulajana. Tunteellinen pop-rock on se mun juttu ja The Scriptin Breakeven sopi siihen erinomaisesti. Kyllä jännitys paistoi mun esiintymisestä jonkin verran (esim. siellä Talviklassikossa se sujui vielä paremmin), mutta siihen pitää olla kyllä tyytyväinen. Se oli vaan vähän liian myöhäistä olla siinä vaiheessa parhaimmillaan. No mutta se minusta...

Vaikka kilpailun matkanvarrella en jotenkin osannut odottaa Sirun voittavan, niin nyt taivalta taaksepäin katsellessa se on täysin oikea lopputulema. Kisassa oli niin monella tavalla huikeita laulajia, mutta kyllä kokonaisuutena Siru oli koko kisan paras laulaja ja sen vuoksi varsinkin on erittäin hienoa, että hänet myös voittajaksi kruunattiin. Ja jos mun pitäisi nostaa yksi esitys tältä kaudelta yli muiden, niin se olisi Sirun ja (super-ihanan) Kazumi Tanakan battle World is a Stone! Aivan mieletön veto!

Voisin mainita kaikista mukana olleista jotain hyvää, mutta pakko nostaa esiin kaksi tyyppiä: Juho Schroderus ja Jussi Kari - Team Annessa mukana olleet pohjoisen pojat. Juho on semmoinen tyyppi, että jos ei pääse hänen "muurin" läpi, niin saattaa jättää kylmän ja etäisen kuvan, mutta sen muurin läpäisseet tuntevat upealla huumorintajulla varustetun, lämpimän ihmisen. Ja laulajana Juholla on niin oma juttunsa. En mä edes välttämättä haluais Juholta kuulla mitään tempobiisejä. Mieletön tulkitsija.
Ja sitten tämä meripelastaja! 

Jussi esiintyi ensimmäisessä jaksossa ennenkuin olin juuri kehenkään tutustunut IRL, mutta jo telkkarista näin, että tämä tyyppi on laulajana ja persoonana niin lähellä minua. Ja sitähän se oli. Jussilla on myös tietyllä tavalla alkuun suojamuuri yllä, ja jotkut on saattanut mieltää hänet jopa ylimieliseksi, mutta tämä mies on kaikkea muuta. Järjettömän sydämellinen ja hauska ihminen, jonka kanssa tulee taatusti pidettyä jatkossakin yhteyksiä. Testamenttasin hänelle ääneni sen jälkeen kun tipuin myös sen takia, että musiikillisesti hän on eniten lähellä minua. Sanoinkin jossain vaiheessa Jussille, että: "Sinä olet kuin paranneltu versio minusta."

Kuva: Alexis Hjelt

Ja tietenkin Sanna Hannus... Ehkä vähän alan olla puolueellinen, mutta kisan aikana yksi eniten väärinkohdelluista naisista. Omassa genressään ihan älyttömän upea! Ja persoonasta voisin kertoa enemmänkin, mutta se ei ole enää tämän blogin juttuja... <3

Paljon olen 10 vuoden aikana YleX:lläkin ollessani kokenut, mutta tämä reissu oli kyllä jotain aivan muuta. Pitää vielä loppuun heittää ISO kiitos Neloselle ja The Voice of Finland-työryhmälle. Teitä on paljon ja te ootte kyllä ihan mielettömiä. Oli kunnia olla mukana tässä upeassa ohjelmassa. Kaikille ohjelman kanssa tekemisissä oleville toivotan erittäin hyvää jatkoa ja toivottavasti nähdään! I LAAAAAAAAV JUUUUUUU!

Pohjoista voimaa!

Mitä siellä Oulussa juotetaan lapsille ku sieltä tulee niin hyviä laulajia? - Kahavia!

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Oulu ja pohjoinen jyrää laulukisoissa. Mitra Kaislaranta voitti jo Idolsin ja parhaillaan meneillään olevassa The Voice of Finlandissa on älytön nippu pohjoisen laulajia. Ja toinen toistaan upeampia tyyppejä! Itseni lisäksi mukana matkassa:


Erik Niemi - Kemi (Okei, Tampere, mutta pitkään Erik on Kemissäkin asunut):

Kisan persoonallisin ääni kuuluu tälle nuorelle miehelle, joka on Kemistä kotoisin, vaikka nyt pitkään onkin Tampereella asunut. Eli jos mies voittaa, niin ehdottomasti voidaan omia pohjoiseen voitto.

Jarmo Kantola - Kiviniemi:

Valloitti sydämet Ääni ratkaisee-jaksossa luvalla sanoen erikoisella Pallomerimies-hahmollaan. Parikytä kilsaa Oulusta, Kiviniemestä, kotoisin oleva Jarmo on toiminut myös radiojuontajana Oulussa Radio Megassa, joten olemme kollegoita.

Juho Schroderus - Oulu:

Jo ensimmäisestä jaksosta alkaen Juho on lukeutunut ennakkosuosikeihin ja on yksi vahva mies Team Annen joukoissa, jonka kanssa tulen toimeen erittäin hyvin. Juhon veli Petrus on myös menestynyt musiikin saralla tenorina.

Julia Väyrynen - Oulu:

Nuori ja energinen kantrityttö, jolla on taatusti sananen sanottavana tässä kisassa. Nainen ja kitara-yhdistelmällä voi saada vielä paljon aikaiseksi.

Jussi Kari - Kemi:

Vaikka Tuusulassa Jussi asusteleekin, niin Kemistä hän kuitenkin on. Ensimmäinen jakso ei oikein antanut oikeaa kuvaa Jussista. Kaksintaisteluissa nähtiin jo pieni palanen miehen potentiaalista. Tässä on vahva ehdokas menemään loppuun asti. Team Annen miehiä! Tosi mukava jäbä ja mieletön karisma lavalla!

Laura Tuhkala - Oulu:

Erittäin sympaattinen Laura oli kyllä yksi riehakkaimmista tapauksista Ääni ratkaisee-jaksoissa, kun tuoli kääntyikin viime metreillä. Erittäin kaunis ääni ja hienoa, että Mira painoi!

Mari-Anneli Sarkkinen - Oulu:

Niin ihanan oululainen tyyppi ettei mitään rajaa. Todella mukava nainen ja laulunopettajana luonnollisesti todella hyvä laulamaan. Team Annen porukoissa hänkin.

Pia Lipponen - Oulu:

Muoniosta lähtöisin olevaan Piaan en ole niin paljon ehtinyt vielä tutustumaan, mutta säbämimmit on aina hyviä!

Sini Alatalo - Oulu:

Jos muu Suomi ei vielä tiennyt, että Oulussa juuaan nimenomaan kahavia (ja maitua), niin nyt tietää - kiitos Sinin. Ihana luonnonlapsi, joka ei mene sanattomaksi oli tilanne mikä tahansa. Team Anne tietenkin!

Tiia Erämeri - Oulu:

Kyllä, Tiia oli se toinen mimmi Mitra Kaislarannan kanssa siinä Lissut-yhtyeessä. Mutta Tiia on paljon enemmän kuin "vain se toinen mimmi Lissuista". Aivan järjettömän hyvä laulaja ja mukava mimmi. Niin Ääni ratkaisee-jakson My Heart is Refusing Me kuin Kaksintaisteluissa Emma Schnittin kanssa laulettu Skyscraper olivat upeita vetoja, joten on sanomattakin selvää, että Tiia voi mennä pitkälle tässä skabassa.

Tuuli Okkonen - Oulu:

Tuulikin on oululaisia, vaikka Espoo onkin merkattu kotipaikaksi. Leola-yhtyeessä UMK:ssa mukana ollut Tuuli on myös luonnonlapsimainen tyyppi, joka on kyllä erittäin mukava mimmi! Todellinen artisti ja ns. force to be reckon with!

Ja voihan se olla, että siellä on vielä joku muukin pohjoiset juuret omaava laulaja, jonka kanssa en ole vielä päässyt niin paljon juttuun, että se olisi selvinnyt. Selvää on kuitenkin se, että pohjoinen on erittäin hyvin edustettuna Kaksintaisteluissa ja varmasti myös pidemmällä kisoissa!

The Voice of Finland 2014 - Tästä se lähtee

Niin minä sitten repäsin ja päätin hakea mukaan The Voice of Finlandin kolmannelle tuotantokaudelle!

Ensimmäinen lähetys takanapäin ja jopas oli jännää. Oli itse asiassa paljon jännempää seurata lähetystä kotisohvalta kuin mitä oli laulaa kuvauksissa Korjaamolla. Tietenkin se laulaminen ja kuvaustilanne jännitti myös todella paljon, mutta televisiosta jaksoa katsoessa jännitys oli pahempaa. Eihän se ihan täydellisesti mennyt. Kuulosti, että hieman meinasin kiilata bändiä laulussani ja ääni ei soinut aivan täydellisellä tavalla. Pari epäpuhdasta kohtaakin sinne jäi, mutta niin vain pääsin jatkoon! Mahtavaa!

Toistaiseksi palautekin on ollut todella mukavaa. Toki tiedän, että negatiivista palautettakin tulee aivan taatusti ja enhän mä millään ollutkaan eilisen lähetyksen paras. Johanna Johnsson ja Sofia Tarkkanen oli aivan huikeita! Niin ja siitä negatiivisesta palautteesta puheenollen - nyt mulla on jo ensimmäinen julkinen vihaaja tiedossa. Poppipoliisien Wallu Valpio antoi kyllä melko karua palautetta eilisen jakson jälkeen. Eikä siinä mitään, sana on vapaa ja on vain piristävää, että jotkut sanoo asioita suoraan. Eihän nuo kommentit mitenkään kivoilta tietenkään tunnu, mutta jos minun look/puheääni/habitus/?/hymy/työpaikka/olemus/lauluääni tai mikä lie niin paljon ärsyttää niin minkäs minä sille mitään voin. Sen olen oppinut julkisessa ammatissa 10 vuotta työskelleenä, että kaikkia ei voi miellyttää. 

Ainoa mikä Wallu Valpion ja Mika Seppäsen Poppipoliisit-jaksossa mua hieman ihmetyttää on se, että mun ääntä kutsuttiin nasaaliksi. Aika moni musiikillisesti pätevä ihminen on vuosien varrella mun ääntä analysoinut, mutta sanan nasaali kuulin ensikertaa omalla kohdallani mainittavan. Toki yksittäisenä biisinä arvioitaessa tuo Runaway-veto oli ehkä lähimpänä sitä nasaalia mitä musta saa. No jos Wallu vielä seuraavan vedon jälkeen sanoo mun äänen olevan nasaali, niin kaippa se sitä sitten on.

Nyt vaan sitten jännäämään sitä mitä biisiä ja kenen kanssa sitä pääsee kaksintaisteluissa vetämään.