Karaoken MM-karsinnat 2011

Koska edelliset karaokekisat olivat menneet penkin alle, niin kisailu jäi mielistä pitkiksi ajoiksi. En tehnyt mitään periaatepäätöstä asian suhteen, mutta kilpaileminen ei vain käynyt mielessäkään. Kunnes useiden kuukausien aktiivimainostaminen Satumaassa ("Laula itsesti Irlantiin!") teki tehtävänsä. Päätin lähteä metsästämään karaokematkaa Irlantiin.

Missään vaiheessa mulla ei ollut MITÄÄN odotuksia menestymisen suhteen. Nämä oli kuitenkin MM-karsinnat, joten lähdin vain katsomaan, että mihin asti rahkeet riittää - laulu kerrallaan. Ja kun alkukarsinnatkin pidettiin "omassa olohuoneessani" Satumaassa, niin mikäs siinä oli sitten lauleskella kisan merkeissä. Olisin luultavimmin ollut muutenkin samana iltana Satumaassa laulamassa.

Kilpailukappaleiksi valitsin Born to be Wildin (Steppenwolf) ja Innocentin (Fuel) ja vedin omasta mielestäni törkeän hyvin, vaikkakin en oikein tiennyt miten pitäisi esiintyä, kunhan heiluin vain. Kisan tuomaristo (Jouni Viirtala ja Jonas Laaksonen) oli ilmeisesti kutakuinkin samaa mieltä, koska pääsin jatkoon Uudenmaan finaaleihin.

Pub Hertaksessa käydyssä aluefinaalissa lauloin Fairytalen (Alexander Rybak) ja She's So High'n (Kurt Nielsen). Fiilis oli todella hyvä, vaikka edelleenkään en uskonut, että jatkopaikka olisi mikään selviö. Tuolta illalta muistan yhden kaikkien aikojen suosikkikaraoke-esityksen. Sami Karppanen meni laulamaan Rebel Yellin (Billy Idol), ja muistan ajatelleeni: "Ei hemmetti mikä pelle, menee laulamaan Billy Idolia valkeassa hyppyritukassa, wifebeater päällään..." Mutta kun biisi loppui annoin ansaitut standing ovationit Samille. Se oli aivan huikea veto! Ääni oli hyvä ja esiintyminen aivan timanttia! Wau mikä energia! Loppukisassa istuttiinkin samassa pöydässä Samin kanssa ja täytyy sanoa, että siinäpä vasta mukava mies!

Tuttuun tyyliin KWC:n Suomen finaali käytiin kaksipäiväisenä tapahtumana Vantaan Tulisuudelmassa, jossa jokainen finaaliin selvinnyt (about 90 laulajaa) lauloi ensimmäisenä päivänä yhden biisin. Seuraavana päivänä jatkoonpäässeet n. 40 laulajaa lauloivat yhden biisin. Sen jälkeen porukkaa harvennettiin 20 laulajaan ja kolmannen biisin jälkeen 10 laulajaan. Viisi miestä ja viisi naista pääsi finaalikierrokselle.

Vaikka olin yllättänyt joka kerta itseni pääsemällä seuraavalle kierrokselle, en missään vaiheessa, edes viiden parhaan joukossa seistessäni, osannut odottaa voittoa. Etenin kierros kierrokselta eteenpäin, ilman paineita. Lauluni olivat järjestyksessä Home (Daughtry), She's So High (Kurt Nielsen), I Have Forgiven Jesus (Morrissey) ja Fairytale (Alexander Rybak).

Vaikka itseluottamus kohosi laulu toisensa jälkeen, ja sen Fairytalen aikana fiilis oli aivan huikea, en vieläkään haaveillut voitosta. Taso oli omasta mielestä finaalistien kesken niin hyvä, että se olisi voinut kääntyä miten päin hyvänsä. Niko Mäkinen, Jukka Ylönen, Teemu Yli-Pukka ja Jyrki Paavola olivat todella kovia vastuksia. Itse olin varma, että Jyrki voittaa koko kisan. Sen jälkeen kun hänet julistettiin viidenneksi ajattelin, että kai mullakin on sitten saumat voittaa. Kun sitten vihdoin ja viimein Jonas Laaksonen julisti minut voittajaksi, olin aivan puulla päähän lyöty. Mitä ihmettä just tapahtui?!?

Jälkeenpäin ajateltuna koko karsintaprosessi oli uskomaton tie, jonka aikana kasvoin laulajana ja esiintyjänä aivan hulluna. Ja kun tuon tien päätteeksi pääsin edustamaan Suomea MM-kisoihin, niin ei olisi juuri paremmin voinut mennä.

KWC SUOMEN FINAALI 2011 LOPPUTULOKSET (klikkaa nimeä kuullaksesi finaalibiisin):

Naiset:

1. Anu Sin
2. Iida Häkkänen
3. Noora Lehtinen
4. Laura Malmberg
5. Satu Piipari

Miehet:

1. Toni Laaksonen
2. Niko Mäkinen
3. Jukka Ylönen
4. Teemu Yli-Pukka
5. Jyrki Paavola

Toinen karaokekisa oli suuri pettymys!

Vaikka se karaokekisakärpänen oli puraissut Masters of Club-kisoissa, niin en ottanut osaa karaokekilpailuun uudelleen kuin vasta vuonna 2008. Kyseessä oli City-lehden järjestämä President of Karaoke-kilpailu, johon astelin kovin odotuksi. Olin kuitenkin jo pari vuotta ollut Satumaa-merkkisen karaokepaikan vakionaamoja ja palautteen perusteella olin sen verran hyvä, että odottelin jopa jonkinlaista menestystä. Toisin kävi.

Alkukarsintoja järjestettiin ympäri Helsinkiä ja valitsin omaksi esiintymispaikakseni Kampissa sijaitsevan Elmo Sports & Grill-sporttibaarin, lähinnä yhtaikaa pelattava Arsenalin-ottelun vuoksi. Tuomaristossa istui aika värikäs joukko media-alan ihmisiä, joista juuri nyt muistan vain Big Brotherista tutun Farbodin. Mikään laulutuomaristo kyseessä ei siis varsinaisesti ollut.

Tämän skaban myötä opin toisen hyvän läksyn karaokekisoihin liittyen. Kilpailukappaleella on todella suuri merkitys. Vaikka osaisitkin laulaa jonkun biisin todella hyvin, niin se ei vaan saa olla liian tuntematon. Lauloin kilpailussa If You're Gonen (Matchbox Twenty), josta oli muodostunut yksi sen hetkisiä bravuureitani. Kappale on kuitenkin Suomessa liki täysin tuntematon, joten vaikka lauloin sen, huonohkoista säädöistä huolimatta, ihan kelvollisesti, niin eihän sillä sitten menty jatkoon. Kaverini Omsi oli alkukarsinnoissa Zetorissa ja menin omien karsintojen jälkeen sinne laulamaan. Kun lauloin Annie's Songin (John Denver), niin sen paikan vetäjä oli täysin varma, että olin päässyt jatkoon ko. kisoissa. En ollut, kiitos väärän biisin.

Loppukilpailussa Vanhalla YO-talolla oltiinkin sitten vahvasti Omsin kannustusjoukoissa ja niinhän se kaveri pääsi mitalisijoille sijoittuen kolmanneksi. Voittajaksi leivottiin television kykyjenetsintäkilpailuista ja lukuisista karaokekisoista (mm. KWC-kakkonen) tutuksi käynyt Sami Muhonen.

Muistoja ensimmäisestä karaokekilpailusta

En laula Life on Marsia, vaikka vihreä ukkeli olenkin. Rokkikellarissa menossa Born to be Wild!

Oma karaokelaulaminen alkoi vanhempieni kotilaitteilla 90-luvun lopulla ja ensimmäiset julkiset esiintymiset tuli vedettyä 2000-luvun alussa opiskeluaikoina Torniossa. Joka tiistai-ilta tuli käytyä lauleskelemassa Tornion kaupunginhotellin yhteydessä olevassa O'Nelsons-irkkupubissa. 

Kun siellä tuli paljon käytyä niin myös henkilökunta kävi tutuksi. Karaokevetäjänä oli mukava silmälasipäinen mies ja hänen laulama You Break My Heart (Broadcast) on edelleen yksi hienoimmista karaokeversioista mitä olen tuosta biisistä koskaan kuullut.

2003-vuonna O'Nelsonsissa silmieni eteen osui ilmoitus, jossa haettiin kisaajia koko Pohjois-Suomen kattavaan Masters of Club-karaokekisaan. Alkukarsintoja järjestettiin ympäri Pohjois-Suomea ja finaalit järjestettiin Rovaniemellä. Varmaan ensimmäisen kilpailun tuoma jännitys on tehnyt tepposet, koska en enää kuollakseni muista sitä mitä lauloin Tornion alkukarsinnoissa, mutta pääsin kuitenkin semifinaaleihin.

Semifinaali pidettiin siis Rovaniemellä ja reissuun lähdettiin mediaopiskelijakavereiden (ja kuvauskaluston) kanssa. En muista enää sitä missä baarissa semifinaali oli, mutta laulajia siellä oli ihan tuhottoman paljon ja missään vaiheessa ei kerrottu laulujärjestystä. Kilpailukappaleeksi olin valinnut Haaveissa vainko oot mun (Riki Sorsa), koska lauloin tuohon aikaan pääosin suomalaisia biisejä. Tuolloin opin myös yhden tärkeän läksyn karaokeen ja kisaamiseen liittyen - älä juo liikaa! 

Koska sitä laulujärjestystä ei kerrottu niin illan aikana tuli bisseä lipitettyä ja tasaisin välein tuli käytyä ottamassa vähän "jännityksenlieventäviä" shotteja. Loppujen lopuksi minun vuoro oli muistaakseni toiseksi viimeisenä ja en muista suorituksesta yhtään mitään! "Onneksi" mukana oli se kuvauskalusto, joten pääsin jälkeenpäin katselemaan omaa esitystä. Enpä ole kovin usein nähnyt niin kännistä laulajaa ku sillon! Olisi toisaalta ihan mukava katsastaa uudelleen se nauha, koska ei sille voinut muuta kuin nauraa. Silmät luppasi ja ääni oli vähän horjuva. Mutta onneksi tuomaristo oli armollinen, ja päästi minut jatkoon finaaleihin.

Finaali oli pari viikkoa tuon jälkeen, jälleen Rovaniemellä, ja tälläkin kerralla opiskelijakavereita lähti mukaan kannustusjoukoksi. Jostain syystä kameroita ei otettu tällä kerralla mukaan... Olin läksyni kuitenkin oppinut ja tällä kertaa tankkauspolitiikka oli: ajomatkalla Torniosta Rovaniemelle 6-pack olutta ja sen jälkeen ennen kisaa pelkkää vettä ja kahvia. Ja se toimikin hyvin. Jännitys ei ollut ylitsevuotavaa ja olin kuitenkin itse todella skarppina laulun aikana. Kilpailukappaleet olivat Unten erämaa (Katri Helenan karaokeversio, jonka lauloin enemmän Janne Tulkki-tyyliin) ja Eeva (Olavi Virran versio, mutta olin vähän ujuttanut lauluun Korkeajännitysmäisiä piirteitä).

Taso oli omasta mielestäni todella kova ja en uskonut omiin menestysmahdollisuuksiin juurikaan, vaikka olinkin todella tyytyväinen omaan suoritukseeni. Loppujen lopuksi sijotuin kolmanneksi, voittaen erään upeaäänisen mieskisaajan, ja se toimi omaltaosaltaan hyvänä itsetunnonkohottajana. Ja sitä lisäsi yhden tuomarin toteama "Sä olit mun suosikki"-kommentti.

Koko Masters of Club-kisa oli kyllä erinomainen kokemus, joka opetti minulle paljon karaokesta ja sen parissa kilpailemisesta. Silloin se kisakärpänen jo puraisi, mutta seuravaa kilpailua saatiin odottaa aina viisi vuotta...

Laulajaprofiili - Vellu

Karaoke on tuonut omaan elämääni hienoja ihmisiä. Minun ja tämän seuraavaksi esiteltävän kaverin polut ovat kohdanneet erikoisesti, mutta siitä ei sen enempää. Sanotaan vain näin, että olen iloinen tuntiessani tämän kaverin. Brother from another mother. Americanrocintoilija, jonka ääni sekoitetaan usein minun ääneen - Vellu!

VELLU

Karaokehistoria:

"En oo ihan satavarma asiasta, mutta joko Hevicornerin hevikaraokessa, jossa lauloin Aerosmithin Amazingin tai Ruotsin laivalla, jossa vedin Bryan Adamsin Summer of 69. Jompi kumpi oli ensimmäinen, en ihan tarkkaan muista. Ja vuosi oli 2005 tai 2006."

Karaokekisatausta:


"En ole osallistunut karaokekisoihin. Siinä on taustalla ideologinen pohja. Karaoke on hauskaa, mutta pitääkö karaokessa sitten kisata? The Voice of Finlandissa kävin pyörähtämässä, muttei siitä sen enempää..."

Omat bravuuribiisit:

"Koko Bruce Springsteenin tuotanto! Jos jotakin rakastan laulaa, niin se on Bossin tuotanto, eikä nyt puhuta Hugosta. Bruce on käsittämättömän kova artisti."

Suosikkikaraokeravintolat:

"Aikoinaan tuli paljon Restroomissa paljon. Tällä hetkellä ehdoton suosikki on AnnaK, Annankatu 23:ssa. Äärimmäisen mukava mesta hengata, tosi hyvä laululista, hyviä laulajia, vaikka sillä ei loppujen lopuksi ole niin suurta väliä. Äärimmäisen hyvä paikka kaikinpuolin. Toinen on tietenkin Erottaja Night, ku siellä saa lauleskella pitkään, ja siellä on vähän tanssipuoltakin, niin sinne on mukava mennä seurueessa."

Miksi karaoke:


"Jos mä heittäisin jonkun klisheen, niin... Karaoke on äärimmäisen hyvä tapa ilmaista itseään ja päästää paineita pihalle. Jotkut nyrkkeilee tai juoksee, niin minä laulan ja laulamisen oheen kuuluu juominen. Karaoke on puhdasta hauskanpitoa. Monesti tulee liikaakin mietittyä sitä miltä kuulostaa, kuin sitä miltä tuntuu. 

Erittäin hyvä esimerkki oli jokunen aika sitten kun vanhempi naishenkilö meni laulamaan Tina Turnerin versiota Proud Marysta ja ei olisi kyllä uskonut, että sen näköisestä naisesta lähtee sellainen ääni ja hän veti sillä tasolla, että Jumalauta! Ja siihen perään tuli laulamaan henkilö, joka ei ollut koskaan laulanut karaokea ja sai käytännössä koko karaokepaikan kyyneliin. Äärimmäisen hienoa kuulla, kun ihmiset päästää itsestään pihalle jotain. Suomessa kun ollaan usein sulkeutuneita, niin se on äärimmäisen hienoa."