Karaoken MM-Kisat (KWC) 2011, Killarney, Irlanti

Hymyn takana on lievästi pettynyt mies

Enpä olisi villeimmissä kuvitelmissakaan arvannut pääseväni joskus edustamaan Suomea MM-tasolla missään lajissa. Mutta karaokelaulamisessa se minulle koitti. Kisat järjestettiin Irlannissa, pienehkössä Killarneyn kaupungissa. Ja koko reissu oli aivan huikea, vaikka Irlannin vehreydestä, pubeista tai muista nähtävyyksistä ei paljon ehtinyt nauttimaan, aikataulun ollessa vähintäänkin hektinen. Aamupala - treenit - vähän lepoa - päivällinen - valmistautumien - illallinen - kilpailu oli neljän päivän ajan aikataulutus. Suomen kisavoiton palkintona oli laulutunteja Tuire Grönthalin luona ja nuo tunnit olivat ensimmäiset, joita olin laulamisen saralla ottanut. Ihan silmiäavaavia oli laulutunnit. Kuinka pienillä jutuilla voikaan laulaa niin paljon paremmin! Tuire, ja esiintymiskoulutusta antanut Cemile Nisametdin olivat paikalla tukijoukoissa ja molemmat valmistivat minut ja Suomen naisedustaja Anu Sinin kisoja varten äänenavaus- ja meikkaustuokioin. Kiitokset heille vielä kerran!

Vahvasti meikattu minä ja Jenkkien edustaja Josh Scholl

Alkuun mieslaulajia oli 23, joista toisen päivän, ja kahden laulun, jälkeen pudotettiin 13 pois, ja jäljelle jääneet pääsivät laulamaan kolmannelle päivälle. Aivan samoin kuin Suomen skaboissa, mulla ei ollut mitään odotuksia omien mahdollisuuksien suhteen. Suomen karaokentasosta on kuitenkin jonkinlainen kuva muodostunut, mutta ulkomaalaiset oli luonnollisesti käytännössä tuntemattomia. Olin jonkun verran tehnyt taustatoimitusta ja löytänyt internetistä muutaman kilpakumppanin laulua ennen kisoja ja kovia tyyppejä oli vastaan tulossa. Esim. Yhdysvalloissa järjestettiin kansallinen televisiokilpailu Karaoke Battle USA (mm. juontajana N'Syncin Joey Fatone), jossa haettiin edustajaa maalleen. Huh-huh! Ja ehkä jälkeenpäin eniten olen taputellut itseäni olalle, että voitin tyypin jolle kotimaassaan tehtiin levy-yhtiön toimesta näin hieno musavideo.

Ensimmäinen kilpailubiisini oli Suomen skabassa hyväksi havaittu Fairytale (Alexander Rybak), jota olin kuitenkin päättänyt laskea kahdella sävelaskeleella, jotta saisin syvyyttä ääneen, eikä laulu menisi kireäksi. Vaikka treenatessa homma oli -2:sta toiminutkin, niin itse kisassa paikanpäällä homma ei toiminut niin hyvin. En saanut lauluun ollenkaan potkua ja tuntui kokoajan siltä, että joudun pidättelemään laulua. En ollut biisiin juurikaan tyytyväinen, vaikka jälkeenpäin sainkin siitä todella paljon kehuja paikalliselta yleisöltä.

Toinen kilpailubiisi oli pari kuukautta ennen MM-skaboja takataskusta kaivamani Driving with the Brakes on (Del Amitri). Olen aina pitänyt biisistä todella paljon ja mun mielestä siinä biisissä pääsi näyttämään herkempää puolta sekä laulamaan myös voimallisemmin. Tämän  biisin kohdalla tein viime hetken muutoksen. Vaikka olimme treenanneet Tuiren kanssa biisiä -1:stä, päätin vaihtaa soundcheckin perusteella biisin viivalle, koska sen aikana oli sama fiilis kuin Fairytalen kohdalla ekana päivänä. Ei saanut fiilistä päälle alempaa. Itse olin todella tyytyväinen viime hetken vaihdokseen ja tykkäsin vetää kappaletta aivan hulluna itse kisoissa. Itseäni harmittaa todella paljon, koska en ole nähnyt tästä biisistä mitään taltiointia jälkeen päin, joten en ole pystynyt sitä jälkeenpäin yhtään analysoimaan. Hyvä fiilis siitä jäi ja pääsin myös näiden kahden biisin jälkeen jatkamaan seuraavalle päivälle. 

Kolmantena biisinä lauloin She's So High'n (Kurt Nielsen), jonka olin myös Suomen skaboissa laulanut. Biisi toimii hyvin mulle, koska pääsen siinä laulamaan myös falsetissa, jonka osaan melko hyvin. Laulullisesti biisi meni kyllä tosi hyvin nappiin, enkä voi olla myöskään esitykseen kovin pettynyt. Hyvä meininkihän tuossa oli. Vasemman käden syndroomahan mulla vähän meinaa olla, kun pelkästään oikeassa kädessä mikkiä pidän. Eli vasen käsi on välillä vähän kuolleen näköinen, mutta aika pieni miinus kuitenin. Olin erittäin tyytyväinen tähän vetoon.

Kolmannelta kierrokseltakin pääsin jatkoon ja pääsin omaan "unelmaani", eli päästä laulamaan kaikki neljä biisiä kisassa. Esiintyminen on aina jännittävää ja joka kerta lavalle noustessa on päällä pienimuotoinen jännitys. Oli kuitenkin ihmeellistä huomata tuolla Irlannissa, miten oma jännitys väheni jokaisella esityskerralla ja tilalle tuli vain hyvää fiilistä ja euforiaa siitä, että pääsee esiintymään kansainväliselle yleisölle. Viimeisen kierroksen laulun aikana oli paras fiilis, vaikka se ei välttämättä sitten paras veto ollutkaan.

Viimeisellä kierroksella itselleni suhteellisen uuden biisin You Found Me (The Fray), josta oli tullut ennen MM-skaboja yksi omista suosikeista, ja palaute biisistä oli ollut erittäin rohkaisevaa. Ja onhan se vaan hyvä biisi ja mukava laulaa. Fiilis biisin jälkeen oli erinomainen. Kappale oli mahtava laulaa, fiilis oli koko ajan hyvä ja yleisön reaktiokin oli hyvä. Jälkeenpäin tarkasteltuna en voinut olla kuitenkaan ihan tyytyväinen laulusuoritukseeni. Vaikka Tuiren kanssa oli tätäkin biisiä käyty ja yritetty tehdä siitä omannäköistä, niin sorruin omaan perisyntiini eli imitoimiseen ja biisin alku meni matkiessa The Fray-laulaja Isaac Sladen laulua. Ei siinä mitään, ihan hyvin imitoin, mutta jälkeenpäin se kovasti itseäni harmitti. Tässäkin biisissä vähän oli tuota vasemman käden syndroomaa, varsinkin eka säkeistön jälkeen, kun olen saanut otettua mikin pois standista. Mikä ihmeen kyynärpää-vatkaus mulla on käynnissä?!?

Fiilis biisin jälkeen oli kyllä erittäin hyvä ja sen jälkeen piti vaan ruveta jännittämään lopputuloksia. Ja johtuen siitä, että oma fiilis oli biisi biisin jälkeen parantunut, niin siinä vaiheessa kun minut kuulutettiin viidenneksi, niin olin kyllä lievästi pettynyt. Toki jälkeen päin kun olen kuunnellut neljän yläpuolelleni sijoittuneen suorituksia, niin ei mulla ihan liiemmin ole nokankoputtamista. Erinomaisia laulajia/esiintyjiä olivat kaikki. Voittajasta tosin olin hieman eri mieltä. Vaikka Libanonin Marc Hatem oli tyylikäs ja todella hyvä laulaja, niin ei hän ollut kuitenkaan omasta mielestäni paras. Mun mielestä Filippiinien Joel Cruzin soundi ja läsnäolo oli jotain niin upeaa, että hänen olisi ehdottomasti pitänyt voittaa.

Lopputulokset:


Miehet:
1. Marc Hatem / Libanon
2. Joel Cruz / Filippiinit
3. Vladimir Pak / Venäjä
4. Riki James / Uusi-Seelanti
5. Toni Laaksonen / Suomi

Naiset:
1. Cassandra Mae Jopp / USA
2. Estefania Gralla / Espanja
3. Jerrica Santos / Kanada
4. Lyda Shyla / Filippiinit
5. Viktoriia Pakhtusova / Ukraina

Kaikin puolin skaba oli aivan huikea kokemus ja oli upeaa tutustua ulkomaisiin karaokeharrastajiin, jotka onnistuivat luomaan erittäin hyvän yhteishengen koko kisojen ajaksi. Jos olisin facebookissa, niin aivan varmasti olisi vieläkin tekemisissä useamman tyypin kanssa. 

NÄMÄ KISAT ON TODELLAKIN TAVOITTELEMISEN ARVOISET!!!