Karaoken MM-kilpailuiden 2018 Suomen finaalin 1. päivä.

Perjantaina kaikki 42 kisaajaa (ja kolme duettoa) lauloivat ensimmäisen kierroksen ja kyllä nämä ihan MM-kisojen karsinnoilta vaikuttavat! Hyvin perinteisesti tämä ensimmäinen kierros on monille aina hieman hakemista (niin laulajille kuin yleisölle), ja tälläkin kerralla monilta kuultiin sellaisia 95% suorituksia omasta parhaastaan. Huomenna se kisaaminen todenteolla alkaa, kun kaiken lisäksi toisen kierros pisteet tuplataan, joten se kierros 2. on hyvin pitkälti se ratkaiseva.

Ihan kaikkia esityksiä en ehtinyt katsomaan paikan päällä ja kun ISTV:kin lagaili, niin aivan täydellistä kattausta en saanut kisailijoista. Mutta sen mitä näin, niin ensimmäiseltä kierrokselta mieleen jäivät Minna-Mari Tokola, joka svengasi erittäin hyvin Kelly Clarksonin Love So Soft-kappaleen. Pientä flunssakäheyttä oli hänelläkin siellä täällä havaittavissa, mutta kun taso on niin hyvä kuin on, niin ei ne juuri häirinneet.

Rike Kalelan Marilyn Manson (Beautiful People) -veto oli todella mieleenpainuva. Paikoin uhkaava, paikoin provosoiva, paikoin groteski esitys tarjosi juuri sellaista räväkkyyttä jota näihin karkeloihin toivoisi lisää. Laulullisestikin biisi oli sellaista Manson-rähinää, jota pitää ollakin. Jotenkin tuntuu, että tuomarit eivät sille ihan liikaa lämmenneet, mutta minulta Rikelle iso käsi!

Jyri Paavilainen on todella pirtsakka tapaus, koska räppiä ei näissä karkeloissa ole tavattu hirveästi esittämään. Ja jos ollaankin, niin se on ollut enemmän tai vähemmän kieliposkessa esitettyä. Jyrillä ei ole kisatessa kieli poskessa vaan hän osaa räpätä oikeasti. Paikoitellen hänen Colgate Soulmaten (alkup. Paleface) kertsit olivat hieman horjuvat, mutta räpätä tuo kaveri kyllä osaa. Mielenkiintoista on nähdä miten tuomarit suhteuttavat räppärin laulajien rinnalla.

Aaron Knox on kuulunut pitkään omalla listalla ”potentiaalia on hurjasti”-kategoriaan ja jälleen nähtiin välähdyksiä siitä potentiaalista, jota Aaronilla on. Miehen soundi on aivan kansainvälisen tason soundi ja nyt myös kisabiisinä toimineen When I Was Your Manin (alkup. Bruno Mars) laulut sujuivat erittäin mainiosti. Varsinkin loppupuolen korkeammat äänet nasahtelivat kohdalleen erittäin hyvin. Sympaattinen kaveri muutenkin.

Katja Felin on kuulunut omiin suosikkeihin jo vuosia ja viimeistään UKC-kisan voitto nosti Katjan aivan terävimpään kärkeen suosikkeja listatessa. Hän on aivan taatusti tämän kisojen parhaita laulajia ja esiintyjiä. Vaikka KWC:n Suomen finaalin yksi tuottajista Luca Gargano korosti kilpailijainfossa, että KWC-kisoissa saa laulaa millä kielellä tahansa, niin henk. koht. olen kyllä eri mieltä. Tai joo, kyllä SAA laulaa millä kielellä tahansa, mutta MUN mielestä ei kannattaisi laulaa. Katja lauloi ja esitti oman biisinsä ihan saakelin hyvin, mutta minun kirjoissa suomen kieli verotti pisteitä. Saa nähdä mitä tuomarit ovat mieltä.

Anna Markkanen oli kaksi vuotta sitten kakkonen jääden niukasti ulos edustuspaikasta, joten oli hyvin tiedossa se kuinka hyvä Anne on. Mutta voi vaude! Kelly Clarksonin Piece by Piece on sellainen biisi, että jos se vetää hyvin, niin silloin on vahvoilla. Anna veti! Todella hyvä!

Duetoissa on tosiaan tänä vuonna erittäin laiha osallistujaprosentti sillä finaalissa kahdesta edustuspaikasta kamppailee kolme paria. Joten lyhyellä matematiikalla todennäköisyys edustuspaikalle on 66% luokkaa. Jo aiemmin ennakoin, että Tea Repo & Jyri Paavilainen on toinen edustuskaksikosta ja ei tuon ensimmäisen kierroksen perusteella tarvitse siitä tinkiä – Eminemin ja Rihannan Walk on Water oli hyvä veto. Se kumpi kaksikosta Taru Haapamäki & Maria Pihlajamaa vai Juliana Danilova & Kirka Chynev pääsee edustamaan jää toisen kierroksen varaan.

Lauantaina käytävä toinen kierros onkin sitten erittäin ratkaiseva. Koska sen kierroksen pisteet tuplataan, niin vaikka olisit ekalla kierroksella vetänyt ”seiskan” arvoisesti, niin tokan kierroksen kympillä kuittaakin plakkariin 20 pojoa! Joten kaikki on auki vielä toistaiseksi. Oli tuomariston pisteet millaiset tahansa.