Laulajaprofiili - Sircka

"Let me take you to a Gay Bar!" Sirckaan tutustuin Yökyöpelissä vuosia sitten ja olen sittemmin kaverustunut miehen kanssa. Olemmepa pariin otteeseen myös duetoineet Mikko Leppilammen Salaisuus-kappaleen. Alkuun hän ei laulanut muuta kuin Electric Sixin Gay Bar-kappaletta, mutta nykyisellään hän laulaa muitakin biisejä.

Karaokehistoria:

"2009 Jouluaattona Kuopiossa, en muista paikannimeä. Joku Sedula se oli Armas tai joku vastaava. Päätin, että vihdoin vedän itseäni hihasta ja menen laulamaan. Ensimmäisenä biisinä oli Tauskin Sinä vain. Lauloin sen nimellä Sircka Helsingistä. Siitä saatiin Savossa huumoria revittyä. Kun kuopiolaiset näkivät hupparipäisen nuoren pojan laulamassa lavalla, niin huumori oli taattu."

Oletko haaveillut/haaveiletko ammatista musiikkialalla:

"Olen musiikillinen taustaltani, mutten laulaja vaan pianisti. Joten kiinnostaa ura musiikkialalla."
Karaokekisatausta:

"En ole kisannut."

Onko ollut / onko tällä hetkellä suosikkibiisejä:

"Niitä on useita. Robbie Williamsin tuotantoa, mm. Angels. Sonata Arctican Tallulah, ihan vaan muistuttaakseeni itseäni siitä, että pidän myös metallista. Viimeisimpänä... (Toni Kristian kuiskasi: Gay Bar...), viimeisimpänä Gay Bar, esittäjänään Electric Six. Ihan mieletön biisi."

Jos saisit laulaa enää yhden karaokebiisin, niin mikä se olisi:

"Kenny Rogersin Lady." 

Suosikkikaraokeravintolat:

"Laululistojen kannalta AnnaK. Kokemuksen perusteella Restroom. Laulukokemuksen perusteella sanon suoraan, että Malmin tori."

Miksi karaoke:

"Mä tykkään laulaa ihmisille. Ja päästä laulattaan ihmisiä tutulla biisillä. Ennen kaikkea mä tykkään siitä, että ihmiset tykkää siitä, että mä laulan niille."

Laulajaprofiili - Mr. R

Tämä tumma hurmuri on tuttu näky Helsingin karaokepaikoissa. Suomi-iskelmän sijaan hän laulaa yleensä naisten tunnetuksitekemiä kappaleita - Adelesta Beyonceen. Monesti hän laulaa myös nimellä R, mutta minulle on vain yksi -R-, joten tässä blogissa hän on Mr. R. =)

Mr. R. (Vai sittenkin RRR?)

Karaokehistoria:

"16-vuotiaana baarissa Porvoossa! Biisi oli jotain suomalaista... Kotiviini varmaan, tämmönen simppeli."

Oletko haaveillut/haaveiletko ammatista musiikkialalla:

"Olen. Se on suurin haaveeni."

Karaokekisatausta:

"Oon kisannut jonkin verran. Oon voittanutkin. Porvoon karaokekuningas kahtena vuotena peräkkäin. Sitten jotain studioaikoja, lahjakortteja, Egyptin matkan, 300€ rahaa..."

Jos saisit esittää enää yhden karaokebiisin, niin mikä se olisi:

"No jos riittäs ääni, niin Queenin Show Must Go On."

Suosikkikaraokeravintolat:

"Erottaja! Restroom! AnnaK! Erottajan vanhalla puolella on paras laulaa, AnnaK:ssa on parhaat listat, ja silloin ku siellä on vähän porukkaa, niin siellä on hyvä laulaa. Restroom siksi, että mä asun siinä naapurissa."

Miksi karaoke:

"Se on hauskanpitämistä. Näkee kavereita. Pääsee treenaamaan, välillä fiilistelemään ja revittelemään, purkamaan angsteja. Pääsee jakamaan tunteita."

Karaoken MM-kilpailujen jälkeen kävimme ison kaverirevohkan kanssa MM-karsintoihin osallistumisesta saatujen risteilylahjakorttien avulla Tukholman reissulla ja sen yhteydessä järjestetyssä karaokekisassa hoidin itselleni voiton laulamalla A-Han Take on Men. Toiseksi tuli Saana Manner ja kolmanneksi Vellu. Mutta seuraava oikea isompi karaokekilpailu oli syksyllä 2012 järjestetty järjestyksessään ensimmäinen Olvin sponsoroima Rock Karaoke Tour 2012.

'

Alkukarsintoja järjestettiin ympäri Suomea yhteensä 10 kappaletta, joista valikoitui 10 finalistia Erottaja Nightissa 10. marraskuuta käytyyn finaaliin. Helsingissä järjestettiin kaksi alkukarsintaa, 30.10. Populuksessa ja 6.11. Pataässässä. Itse menin heti ensimmäiseen karsintaan, jos kävisikin niin ettei jatkopaikka irtoaisi, niin voisi yrittää uudemman kerran toisessa karsinnassa.

Pääosin järjestäjän tarjoama suppeahko lista koostui rock-biiseistä, mutta valittavana olisi ollut myös erittäin ei-rockhenkisiä kappaleita, mutta kun kyseessä kerta oli ROCK karaoke-kilpailu niin luonnollisesti halusin esittää rock-osaamista kappaleissani. Karsintakappaleiksi valitsin Steppenwolfin Born to be Wildin ja Tenacious D:n Tributen.

Yleensä Populuksessa on hyvin vaihteleva laulaa, mutta pitää nostaa kyllä hattua kisan säätäneelle naiselle. Niissä säädöissä oli hyvä rokata. Molemmat biisit sujuivat oikein mainiosti ja kun muistin myös molemmat biisit ulkoa, niin pystyin keskittymään täysillä rokkaamiseen. Vaikka vastus oli melko kovaa, niin tuomaristo nosti minut jatkamaan Erottajan finaaliin.

Finaali käytiin siis omassa olohuoneessani eli Erottajalla, joten siinä mielessä olo oli melko turvallinen. Tosin henkisesti sen tutun esiintymispaikan muuttaminen oikeaksi kisa-areenaksi tuntui alkuun jotenkin oudolta. Porukkaa oli todella hyvin paikalla ja tunnelma oli erinomainen koko kisan ajan. Ja iso kiitos siitä kuuluu kotkalaisille Mira Rytinkin kannattajille. He jaksoivat kyllä pitää meteliä alusta loppuun saakka.

Kisakappaleiksi olin valinnut samaisen Tenacious D:n Tributen, joka on sopivan erilainen kappale. Kun koko kappale on tarinankerrontaa, niin esiintyminen tulee lähes automaationa. Kunhan muistaa vaan kappeleen ulkoa ja tehopänttäys oli onnistunut. Muistin kappaleen ulkoa ja ruutuun ei tarvinnut kertaakaan katsella. Sen lisäksi biisissä pääsee myös rokkaamaan, joten melko onnistunut kisabiisivalinta. 

Toinen kappale olikin sitten yksi omista isoista bravuureistani. The Darknessin I Believe in a Thing Called Love, joka herättää kyllä kerta toisensa jälkeen kuuntelijoissa ihastusta ja paikoin jopa hämmennystä. Melko korkeallehan se menee, mutta falsetti mulla toimii hyvin. Olen sen verran monta kertaa kappaleen laulanut, että laulullisesti siinä ei ole enää ongelmakohtia, mutta esiintyminen on näissä rock-kappaleissa kaiken a ja o. Siihen pitää saada munaa ja vauhtia. Vauhtia pidinkin siinä määrin, että meinasin kesken kappaleen loukata kisan jälkeisellä viikolla leikkaukseen menevän polveni. Onneksi en vääntänyt polvea pahemmin vaan pienellä vihlauksella selvittiin ja pystyin naama peruslukemilla (tai no rokki-irvistyksellä) vetämään läpi.

Tuloksia kun julkistettiin, niin en kyllä ollut ollenkaan varma mikä lopputulema tulee olemaan, vaikka todella tyytyväinen olin omaan suoritukseeni. Siinä vaiheessa kun tuomaristo sanoi voittajan laulaneen ylivoimaisesti vaikeimman biisin, toivonkipinä sisällä heräsi. Ja niinhän minut sitten julistettiin ensimmäisen Olvi Rock Karaoke Tourin voittajaksi.

Karaoken MM (KWC)-alkukarsinnat, Pub Hertas, 3.8.2013

Karaoken MM-karsinnat alkavat pikkuhiljaa vetelemään viimeisiään ja aluefinaalit lähenevät. Itse olen asettanut tavoitteekseni rohkeasti Karaoken maailmanmestaruuden ja tuota suurta unelmaa kohden otin ensimmäisen askeleen Vantaan Pub Hertaksessa käydyissä alkukarsinnoissa viime lauantaina. 

Hieman ihmetyttää se, ettei Helsingissä järjestetä karaokeskaboja ollenkaan, joten Pub Hertas oli se mun valinta alkukarsintapaikaksi. Siellä on tullut kuitenkin jonkun verran käytyä, joten esiintymispaikka on tuttu. Ja pitää kiittää järjestäjiä siitä, että kisat järkätään jo klo 14 alkaen. Huomattavan paljon iisimpää tämä matkustaminen noihin aikoihin, vaikka toisaalta oma ääni toimii huomattavasti paremmin illemmalla. 

Aivan järjetöntä biisirulettia olen viime ajat pyöritellyt mahdollisista kisabiiseistä, ja vielä aamupäivällä mietin eri vaihtoehtoja alkukarsintakappaleiksi. Staindin Outside oli valikoitunut toiseksi valinnaksi, mutta eka biisi tuotti päänvaivaa. Jonku nopeahko se piti olla, koska olen noudattanut nyrkkisääntöä: toinen nopea ja toinen hidas biisi. 

Pienestä kurkkukivusta (ja ehkä kolmen edellisillan ulkoilusta) johtuen oikein mikään biisi ei aamutuimaan tuntunut kovin varmalta valinnalta, ja kävinkin lukuisia biisivaihtoehtoja läpi ja koitin availla ääntäni eri biisien tahtiin. Spandau Balletin Goldin kautta Queenin Don't Stop Me Now:hun, mutta mikään ei oikein tuntunut hyvältä, kunnes päädyin jo Del Shannonin Runaway-kappaleeseen. Mutta sekin piti unohtaa, kun ei sitä biisiä löytynyt yleensä niin kattavasta Hertaksen biisivalikoimasta. Niinpä loppujen lopuksi päätin valita biisikseni R.E.M.:n The One I Love-kappaleen, jota lauloin todella paljon 2005/2006-aikoihin, mutta jota en ollut pitkään aikaan laulanut. Biisi on kuitenkin sanoitukseltaan niin helppo, että sen pystyy vetämään ruutuun katsomatta, ja kuitenkin ihan mukava biisi se on myös laulaa. 

Laulajia kisassa oli mukana 13. Tällä kertaa mukana ei ollut itselleni kuin yksi entuudestaan tuttu kasvo aikaisemmista kisoista - Alexis Hjelt, joka lauloi itsensä HKC-finaaleihin, mutta mukana oli myös muutama aikaisemmissa laulukilpailuissa menestynyt edustaja. 

Eka biisi (The One I Love) sujui ihan ok:sti. Pystyin esiintymään hyvin ja keskittymään yleisöön, koska sanat oli hallussa. Ääni oli omalle kohdalle perinteinen krapula-aamun ensimmäinen laulu. Ei mitenkään superhyvin toiminut ja pieniä säröjä oli havaittavissa siellä sun täällä. Aivan hyvä kuitenkin. 

Toinen biisi (Outside) oli alkuun erittäin hyvä. Sain omaan soundiin syvyyttä ja esiintyminenkin sujui hyvin ruutuun katselematta. Loppupuolella biisiä homma meni kuitenkin vähän hanskaan. En tiedä mistä johtuu (kurkkukipu, jännittäminen, säädöt, yliyrittäminen...?), mutta jostain syystä mun ääni hajoili ja ei meinannut riittää, vaikka mulla ei ikinä käy niin tämän biisin kohdalla. Ja sen seurauksena ajatuskin lähti harhailemaan ja lauloin kyllä täysin puuta heinää biisi loppupuolella, mutta eipä sitä tainnut kukaan huomata... No tunnetta latasin loppupuolelle ja se taisi ihan onnistuakin. Mutta en voi olla kyllä yhtään tuytyväinen tuohon suoritukseen. 

Tuomaristolla oli oikeus ottaa mukaan 1-8 kilpailijaa jatkoon ja viisi kilpailijaa jatkoon pääsi. Naisista jatkoi Satu Suhonen ja Veera Uuttu, sekä miehistä, itseni mukaanlukien, Alexis Hjelt ja Pasi Lehtinen. Itse olisin ottanut vielä mukaan Verneri Heinosen, joka laulullisesti oli aivan hyvä. Ehkä tuomaristonkin mainitsema ruutuuntuijottelu maksoi pisteitä? 

Mitä jatkoon tulee, niin mielenkiinnolla odotan tulevia kierroksia. Näissä skaboissa kun ei ikävä kyllä niillä suomenkielisillä biiseillä pötkitä kovin pitkälle. Hieman kokeneempi laulaja Pasi Lehtinen yllätti (sinänsä kuluneella) Bed of Roses'lla, ja osoitti että ääntä (ja ääntämystä) löytyy. Esiintymisessä on hieman hiottavaa. Etenkin ne biisien instrumentaalikohdat on kriittisiä.  

Alexis on mielenkiintoinen tapaus. Ensimmäisenä laulettu Puhu äänellä jonka kuulen oli mainio, mutta mikä tärkeintä, se englanninkielinen biisi (Take Thatin Patience) oli tosi hyvä. Esiintyminen oli varmaa ja ilmeikästä. Biisi oli hyvin hallussa ja Alexis lauloi biisin tosi hyvin. Hyvä soundi, hyvä falsetti ja voimaakin äänessä on. Oikeilla biisivalinnoilla aivan selvää finaaliainesta. 

Naisista Satu Suhonen jätti kyllä kysymysmerkkejä ilmaan. Molemmat biisit oli suomenkielisiä, joten jännää nähdä miten se englanti taipuu ja miten enkkubiisit sujuu. Jos kyseessä olis iskelmäkilpailu niin Satu olisi todella vahvoilla. Erinomainen laulusoundi ja esiintyminen oli ihanan rauhallista. 

Veera Uutulla on myös kykyjä mennä pitkälle. Lauluääntä riitti ja esiintyminenkään ei ihan jäykkää ollut. Ehkä siinä puolessa on kuitenkin ne pahimmat kompastuskivet. Vasemman käden tekemiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Se helposti jää siihen mahan viereen surkastuneen näköisesti roikkumaan. Ja biisit kannattaa opetella niin, ettei sitä ruudusta tarvi hakea yhtään apua. Ja itse henk. koht. jättäisin Nightwishin biisit kisoissa laulamatta. Vaikka ne laulaisi miten hyvin tahansa (ja Veera lauloi tosi hyvin!), niin aina ne jää silti alkuperäiselle vertailussa. Mutta se on vaan mun mielipide. Tärkeintä on laulaa itselle tärkeitä biisejä. 

Seuraava etappi itselleni (ja tietenkin muille jatkoonmenneille) on syys-lokakuun taitteessa järjestettävät Uudenmaan aluefinaalit Pub Hertaksessa.