Karaoken MM-karsinnat alkavat pikkuhiljaa vetelemään viimeisiään ja aluefinaalit lähenevät. Itse olen asettanut tavoitteekseni rohkeasti Karaoken maailmanmestaruuden ja tuota suurta unelmaa kohden otin ensimmäisen askeleen Vantaan Pub Hertaksessa käydyissä alkukarsinnoissa viime lauantaina.
Hieman ihmetyttää se, ettei Helsingissä järjestetä karaokeskaboja ollenkaan, joten Pub Hertas oli se mun valinta alkukarsintapaikaksi. Siellä on tullut kuitenkin jonkun verran käytyä, joten esiintymispaikka on tuttu. Ja pitää kiittää järjestäjiä siitä, että kisat järkätään jo klo 14 alkaen. Huomattavan paljon iisimpää tämä matkustaminen noihin aikoihin, vaikka toisaalta oma ääni toimii huomattavasti paremmin illemmalla.
Aivan järjetöntä biisirulettia olen viime ajat pyöritellyt mahdollisista kisabiiseistä, ja vielä aamupäivällä mietin eri vaihtoehtoja alkukarsintakappaleiksi. Staindin Outside oli valikoitunut toiseksi valinnaksi, mutta eka biisi tuotti päänvaivaa. Jonku nopeahko se piti olla, koska olen noudattanut nyrkkisääntöä: toinen nopea ja toinen hidas biisi.
Pienestä kurkkukivusta (ja ehkä kolmen edellisillan ulkoilusta) johtuen oikein mikään biisi ei aamutuimaan tuntunut kovin varmalta valinnalta, ja kävinkin lukuisia biisivaihtoehtoja läpi ja koitin availla ääntäni eri biisien tahtiin. Spandau Balletin Goldin kautta Queenin Don't Stop Me Now:hun, mutta mikään ei oikein tuntunut hyvältä, kunnes päädyin jo Del Shannonin Runaway-kappaleeseen. Mutta sekin piti unohtaa, kun ei sitä biisiä löytynyt yleensä niin kattavasta Hertaksen biisivalikoimasta. Niinpä loppujen lopuksi päätin valita biisikseni R.E.M.:n The One I Love-kappaleen, jota lauloin todella paljon 2005/2006-aikoihin, mutta jota en ollut pitkään aikaan laulanut. Biisi on kuitenkin sanoitukseltaan niin helppo, että sen pystyy vetämään ruutuun katsomatta, ja kuitenkin ihan mukava biisi se on myös laulaa.
Laulajia kisassa oli mukana 13. Tällä kertaa mukana ei ollut itselleni kuin yksi entuudestaan tuttu kasvo aikaisemmista kisoista - Alexis Hjelt, joka lauloi itsensä HKC-finaaleihin, mutta mukana oli myös muutama aikaisemmissa laulukilpailuissa menestynyt edustaja.
Eka biisi (The One I Love) sujui ihan ok:sti. Pystyin esiintymään hyvin ja keskittymään yleisöön, koska sanat oli hallussa. Ääni oli omalle kohdalle perinteinen krapula-aamun ensimmäinen laulu. Ei mitenkään superhyvin toiminut ja pieniä säröjä oli havaittavissa siellä sun täällä. Aivan hyvä kuitenkin.
Toinen biisi (Outside) oli alkuun erittäin hyvä. Sain omaan soundiin syvyyttä ja esiintyminenkin sujui hyvin ruutuun katselematta. Loppupuolella biisiä homma meni kuitenkin vähän hanskaan. En tiedä mistä johtuu (kurkkukipu, jännittäminen, säädöt, yliyrittäminen...?), mutta jostain syystä mun ääni hajoili ja ei meinannut riittää, vaikka mulla ei ikinä käy niin tämän biisin kohdalla. Ja sen seurauksena ajatuskin lähti harhailemaan ja lauloin kyllä täysin puuta heinää biisi loppupuolella, mutta eipä sitä tainnut kukaan huomata... No tunnetta latasin loppupuolelle ja se taisi ihan onnistuakin. Mutta en voi olla kyllä yhtään tuytyväinen tuohon suoritukseen.
Tuomaristolla oli oikeus ottaa mukaan 1-8 kilpailijaa jatkoon ja viisi kilpailijaa jatkoon pääsi. Naisista jatkoi Satu Suhonen ja Veera Uuttu, sekä miehistä, itseni mukaanlukien, Alexis Hjelt ja Pasi Lehtinen. Itse olisin ottanut vielä mukaan Verneri Heinosen, joka laulullisesti oli aivan hyvä. Ehkä tuomaristonkin mainitsema ruutuuntuijottelu maksoi pisteitä?
Mitä jatkoon tulee, niin mielenkiinnolla odotan tulevia kierroksia. Näissä skaboissa kun ei ikävä kyllä niillä suomenkielisillä biiseillä pötkitä kovin pitkälle. Hieman kokeneempi laulaja Pasi Lehtinen yllätti (sinänsä kuluneella) Bed of Roses'lla, ja osoitti että ääntä (ja ääntämystä) löytyy. Esiintymisessä on hieman hiottavaa. Etenkin ne biisien instrumentaalikohdat on kriittisiä.
Alexis on mielenkiintoinen tapaus. Ensimmäisenä laulettu Puhu äänellä jonka kuulen oli mainio, mutta mikä tärkeintä, se englanninkielinen biisi (Take Thatin Patience) oli tosi hyvä. Esiintyminen oli varmaa ja ilmeikästä. Biisi oli hyvin hallussa ja Alexis lauloi biisin tosi hyvin. Hyvä soundi, hyvä falsetti ja voimaakin äänessä on. Oikeilla biisivalinnoilla aivan selvää finaaliainesta.
Naisista Satu Suhonen jätti kyllä kysymysmerkkejä ilmaan. Molemmat biisit oli suomenkielisiä, joten jännää nähdä miten se englanti taipuu ja miten enkkubiisit sujuu. Jos kyseessä olis iskelmäkilpailu niin Satu olisi todella vahvoilla. Erinomainen laulusoundi ja esiintyminen oli ihanan rauhallista.
Veera Uutulla on myös kykyjä mennä pitkälle. Lauluääntä riitti ja esiintyminenkään ei ihan jäykkää ollut. Ehkä siinä puolessa on kuitenkin ne pahimmat kompastuskivet. Vasemman käden tekemiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Se helposti jää siihen mahan viereen surkastuneen näköisesti roikkumaan. Ja biisit kannattaa opetella niin, ettei sitä ruudusta tarvi hakea yhtään apua. Ja itse henk. koht. jättäisin Nightwishin biisit kisoissa laulamatta. Vaikka ne laulaisi miten hyvin tahansa (ja Veera lauloi tosi hyvin!), niin aina ne jää silti alkuperäiselle vertailussa. Mutta se on vaan mun mielipide. Tärkeintä on laulaa itselle tärkeitä biisejä.
Seuraava etappi itselleni (ja tietenkin muille jatkoonmenneille) on syys-lokakuun taitteessa järjestettävät Uudenmaan aluefinaalit Pub Hertaksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti