Karaoken MM-kilpailujen jälkeen kävimme ison kaverirevohkan kanssa MM-karsintoihin osallistumisesta saatujen risteilylahjakorttien avulla Tukholman reissulla ja sen yhteydessä järjestetyssä karaokekisassa hoidin itselleni voiton laulamalla A-Han Take on Men. Toiseksi tuli Saana Manner ja kolmanneksi Vellu. Mutta seuraava oikea isompi karaokekilpailu oli syksyllä 2012 järjestetty järjestyksessään ensimmäinen Olvin sponsoroima Rock Karaoke Tour 2012.

'

Alkukarsintoja järjestettiin ympäri Suomea yhteensä 10 kappaletta, joista valikoitui 10 finalistia Erottaja Nightissa 10. marraskuuta käytyyn finaaliin. Helsingissä järjestettiin kaksi alkukarsintaa, 30.10. Populuksessa ja 6.11. Pataässässä. Itse menin heti ensimmäiseen karsintaan, jos kävisikin niin ettei jatkopaikka irtoaisi, niin voisi yrittää uudemman kerran toisessa karsinnassa.

Pääosin järjestäjän tarjoama suppeahko lista koostui rock-biiseistä, mutta valittavana olisi ollut myös erittäin ei-rockhenkisiä kappaleita, mutta kun kyseessä kerta oli ROCK karaoke-kilpailu niin luonnollisesti halusin esittää rock-osaamista kappaleissani. Karsintakappaleiksi valitsin Steppenwolfin Born to be Wildin ja Tenacious D:n Tributen.

Yleensä Populuksessa on hyvin vaihteleva laulaa, mutta pitää nostaa kyllä hattua kisan säätäneelle naiselle. Niissä säädöissä oli hyvä rokata. Molemmat biisit sujuivat oikein mainiosti ja kun muistin myös molemmat biisit ulkoa, niin pystyin keskittymään täysillä rokkaamiseen. Vaikka vastus oli melko kovaa, niin tuomaristo nosti minut jatkamaan Erottajan finaaliin.

Finaali käytiin siis omassa olohuoneessani eli Erottajalla, joten siinä mielessä olo oli melko turvallinen. Tosin henkisesti sen tutun esiintymispaikan muuttaminen oikeaksi kisa-areenaksi tuntui alkuun jotenkin oudolta. Porukkaa oli todella hyvin paikalla ja tunnelma oli erinomainen koko kisan ajan. Ja iso kiitos siitä kuuluu kotkalaisille Mira Rytinkin kannattajille. He jaksoivat kyllä pitää meteliä alusta loppuun saakka.

Kisakappaleiksi olin valinnut samaisen Tenacious D:n Tributen, joka on sopivan erilainen kappale. Kun koko kappale on tarinankerrontaa, niin esiintyminen tulee lähes automaationa. Kunhan muistaa vaan kappeleen ulkoa ja tehopänttäys oli onnistunut. Muistin kappaleen ulkoa ja ruutuun ei tarvinnut kertaakaan katsella. Sen lisäksi biisissä pääsee myös rokkaamaan, joten melko onnistunut kisabiisivalinta. 

Toinen kappale olikin sitten yksi omista isoista bravuureistani. The Darknessin I Believe in a Thing Called Love, joka herättää kyllä kerta toisensa jälkeen kuuntelijoissa ihastusta ja paikoin jopa hämmennystä. Melko korkeallehan se menee, mutta falsetti mulla toimii hyvin. Olen sen verran monta kertaa kappaleen laulanut, että laulullisesti siinä ei ole enää ongelmakohtia, mutta esiintyminen on näissä rock-kappaleissa kaiken a ja o. Siihen pitää saada munaa ja vauhtia. Vauhtia pidinkin siinä määrin, että meinasin kesken kappaleen loukata kisan jälkeisellä viikolla leikkaukseen menevän polveni. Onneksi en vääntänyt polvea pahemmin vaan pienellä vihlauksella selvittiin ja pystyin naama peruslukemilla (tai no rokki-irvistyksellä) vetämään läpi.

Tuloksia kun julkistettiin, niin en kyllä ollut ollenkaan varma mikä lopputulema tulee olemaan, vaikka todella tyytyväinen olin omaan suoritukseeni. Siinä vaiheessa kun tuomaristo sanoi voittajan laulaneen ylivoimaisesti vaikeimman biisin, toivonkipinä sisällä heräsi. Ja niinhän minut sitten julistettiin ensimmäisen Olvi Rock Karaoke Tourin voittajaksi.